Heka
peri Väinön nuoruusvuosien huskyvaljaat, Netta peri Hekan nuoruusajan
jälkivaljaat... Väinön
tuli hiki heti alussa (ne nuoret ja ikinuoret nartut on
vikkelää leikkiseuraa).
Hiihtäjän
lähtövaiheet: 1. Koira kiinni vetoköyteen. 2. Vetoköysi vetovyöhön. 3.
Sukset jalkaan. 4. Sauvat käsiin. 5. Ja eikun menoksi! (Kunhan
liikkeelelähdöstä selviäisi pystyssä.)
Vetokoiran lähtövaiheet: 1. Ai
namia? 2. Peijakas, mut kytkettiin. 3. Kellimään, tässä on aikaa. 4.
Lähtöravistus ja naru suoraksi -etunojaan. 5. Kun kuuluu "hiop/mars/mennään"
tai "pof" takaa, niin täältä TULLAAN!
(Kytkemättömät
koirat saattavat saada tässä vaiheessa aikaan vaaratilanteita, koska
ohjaajilla voi olla lähtövaiheet vielä menossa.)
Konkarit etenevät ladulla kärjessä sähköjäniksenä houkuttelemassa. Letkan peräpäässä tulevat aloittelijat, rinnallaan parina konkarikoira tai takana peesari. Laji on kuin ratsastus, ihan ensikertalaiset yhdessä voi olla villi yhdistelmä. Siksi on hyvä, jos aloitteleva hiihtäjä saa aluksi koirakseen kokeneemman ja tasaisesti etenevän ja helposti ohjattavan koiran, jolla on jo tilannetajua lajista (ohitukset ja kaatumiset eivät aiheuta turhaa hässäkkää). Aloitteleva koira taas saa tukea ja oppii siinä sivussa, kun on rinnankytkettynä vahvaan kokeneeseen koiraan ja hiihtäjäkin on kokenut. Jo pienenkin hiihtomatkan kuluttua homma yleensä alkaa sujua jo hienosti, ainakin näin ryhmän kanssa liikkeellä ollessa. Liian pitkää matkaa ei aluksi kannata mennäkään. Useat pienet tauot saavat vanhatkin koirat jaksamaan (kova latupohjakin auttaa asiaa).
Kiitos kaikille osallistujille mukavasta hiihtopäivästä.
Mukava, että myös Fiin kennelistä saatiin koirakoita mukaan.
Kiitos etenkin latumestarille traktoreineen, joka mahdollisti
hiihdot tiukalla aikataululla. Hiihtopäivää edeltänyt sankka lumipyry
hautasi hiihtourat ja vasta aamulla niitä pääsi aukaisemaan. Toivottavasti
moottorikelkka vielä tulisi kuntoon.
Kuutamohiihtoreissuilla tavataan!